Koht` se on ohi ja alkaa "paluu arkeen" jos sitä nyt niin voi sanoa sillä olen voinut oikein aitiopaikalta seurata tämän perheen arkea johon kuuluu minun lisäksi Mies ja tällä hetkellä kotona vielä asuvat 7 ja 17 vuotiaat pojankoltiaiset. Yksi on jo lentänyt pois pesästä niinkuin lupasi heti täytettyään 18 v. Ja maailmalle lensi - kahden sadan kilometrin päähän. Ikävä tuppaa tulemaan vähän väliä mutta onneksi on nuo puhe-elimet jolla saan lievitystä suruuni.
Vielä pääsi vuorotteluvapaalle mutta mitenhän on vuonna 2010 kun meinaavat herrat lopettaa tuon kokeilun, jota ovat päässeet testaamaan lähes kaikki halukkaat. Tämä on ollut sellaista herkkua jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Ennen vapaan alkua ihmettelin yhdessä työkavereiden kanssa että mitenhän saan aikani kulumaan mutta nyt ihmettelen että mitenhän saan aikani riittämään kun lähden töihin kun nytkin tekee tiukkaa. Kaikki päivät ovat olleet "työntäyteisiä" ja vuorokaudessa tuntuu olevan tunteja aivan liian vähän kaikkeen siihen mitä haluaisi vielä tehdä. Niitä on sitten siirretty seuraavaan päivään vaikka äiti kyllä opetti sen että "mitä taaksensa jättää niin sen edestään löytää". Olen yrittänyt tuota neuvoa noudattaa mutta ei se millään aina onnistu.
Päiviin on muodostunut selvä rutiini ja järjestys. Aamulla kun väki en saatu kuka mihinkin niin sitten laitan kodin kuntoon eli siivoan toisten jälkiä,pesen pyykkiä ja luen RAUHASSA päivän postia.. Tavaroita on jätetty sinne tänne vaikka olen yrittänyt heitä kaikkia kouluttaa mutta aina  on jotakin siellä missä sen ei kuuluisi olla. On ollut kiva kuulla pojilta miten he huomaavat että jossakin kavereiden kotona on "kauhean sotkuista". Eli lapsetkin viihtyvät siistissä ympäristössä jos se on heille heti pienestä pitäen opetettu. Sitten kun olen tästä selvinnyt vuorossa on kauppa reissu tai joku muu. käynti kaupungilla.
Yleensä käynti venyy suunniteltua pidemmäksi...ja mukaan tarttuu sellaistakin mitä en ollut suunnitellut. Kotiin tultua tarkistan kissan tekemät vahingot eli yleensä silppua siellä täällä tai reikiä kutimissa tai muissa tekeleissä, jos en ole muistanut siirtää niitä piiloon. Sitten ruokailen. Yleensä syön edellisen päivän jäänteitä koska kuitenkin on uusi ruoka laitettava illan suussa kun väki on kotona.
Kuopus palailee koulusta klo12-14 välillä ja sitten onkin välipalan vuoro eli pakollinen päiväkahvi, ruuan laitto ja harrastukset. Kotiin rauhoitumme yleensä noin klo 19.
Jäin vapaalle, koska kuopukseni lähti kouluun ja halusin olla läsnä tuona tärkeänä aikana ja helpottaa hänen ensi taivaltaan koulumaailamaan. Muista miten mukavaa oli tulla kotiin lapsena kun siellä joku odotti.
Sellainen puoli vuosi minulla ja tätä sapatti aikaa voin suositella kaikille! Ensimmäinen työpäivä koittaa 3.1.2008 ja se alkaa klo 13.