Muutama viikko sitten tapahtui se mitä olen pelännyt jo pidempään. Tai en nyt niin pelännyt mutta ainakin mielessä on ollu kun innokkaassta kalastajasta-pojasta on kyse. Pojan känny putos järveen ja vielä maksamaton sellainen. Vielä muutama kuukausi pitää siis maksaa sellaista jota ei enää ole olemassakaan!!! Arvatkaa ottaako pannuun! Sanoin pojalle että nyt saat olla ilman puhelinta vähän aikaa.  Ja yhtä tuskaahan se oli. Milloin minkäkin puhelimen kimpussa oli ja simkortteja laittamassa tai ottamassa pois (onneksi se säilyi ehjänä).
Sitten poika keksi sen että hänellähän on käyttöoikeus tileihin joita vain minä pystyin käyttämään siihen asti kun poika täyttää 18 vuotta. En ollut taas kaukaa viisas tämän asian suhteen ja muuttanut tilin asetuksia ja niinpä poika meni ja osti itselleen kännyn jonka hinnasta minulla ei ollut tietoakaan ennenkuin hokasin käydä pankkitiliä kurkkimassa ja tililtä olikin muutaman päivän sisällä hävinnyt yli 400 €!!! IIK!! En tiennyt itkenkö vai mitä teen mutta ainakin tärisin kiukusta. Poika saa kiittää onneaan ettei ollut tuona hetkenä kotona sillä olisi kyllä varmaan saanut kuulla kunniansa. No, minäkin sain kuulla taas kiitoksen eli sanat "haista v***u " kun ilmoitin pojalle ettei hänellä ole enää käyttöoikeutta tiliin johon oli säästänyt hänen lapsilisään. Annan käyttöoikeuden sitten kun menee armeijaan ja todella sitä rahaa tarvitsee. Siis mitä taas opin tästäkin episodista: Rahan arvon ymmärtää vasta sitten kun sitä ensin pääsee ansaitsemaan.