Rinteessä kävimme kolmena päivänä ja muina päivinä hiihtelimme pieniä reissuja. 7-vuotiaan kanssa ei pitkille lenkeille lähdetä. Pisin päivä matka oli kuusi kilometriä suuntaansa Kesänkijärven laavulle. Sekin meni jotenkuten kun evästä mukana ja muutakin "porkkanaa" pojalle jotta jaksaisi takaisinkin mennä. Välillä mies veti kovaa haipakka sauvojen jatkeena ja hauskaahan se pojasta oli. Ladulla oli väkeä jonoksi asti ja mukava yhteishengen tunnelma. Maisemat todella upeat kun tunturien välissä jäällä mentiin ja vaihtelevassa maastossa metsissä ja jokien ja purojen vieriä.
Ylläksen rinteet olivat mukavia ja kaikille löytyi sopivia vaatimuksiltaan. Minä pysyttelin pojan kanssa rinteiden puolivälissä ja pelotti välillä tulla sieltäkin alas. Jäin loppujen lopuksi aina viimeiseksi joka rinteestä alas selvisi. Pojan laskeminen hirvitti niin että piti välillä kääntää katse pois. Hän tuntui nauttiva kun riemunkiljahduksia vain kuului kun lasku eteni. Kävimme kaksi kertaa tuolihissillä ylhäällä ja matkaa riitti alas n.1.5 km. Tuuli oli melko kova ja pakkasen purevuus tuntui. Maisemat oli henkeä salpaavan kauniita kun selkeä sää oli.
Revontulia nähtiin yhtenä iltana joskaan väreitä ei ollut tietoakaan mutta kaunista katseltavaa oli. Tuolloin oli kylmä yö; aamulla -30.
Kiva reissu kaiken kaikkiaan mutta matka on kyllä melkosen pitkä. Sinnepäin mennessä yövyttiin Oulussa mutta takaisin tultiin yhtä pötköä ja pysähdyksineen kaikkiaan aikaa kului klo 8:30 - 22:30. Että silleen. Ja ensi talvena takaisin jos ei aikaisemmin...
Kommentit