Sain eilen kirjeen keskussairaalan neurologian poliklinikalta. Antoivat ajan sinne vasta toukokuulle. No tässä on aikaa seurata puutumisoireiden kehittymistä. Välillä menne monta päivää ettei oireita jaloissa ole mutta sitten taas tulee. Eilenkin illalla sohvalla neuloessani jalkoja kylmäsi tosi pahasti. En saanu niitä paikallaan pysymään vaan jotenkin vaan piti jakuvasti niitä toisiaan vasten hieroa ja sitten tuli puutumisen tunnetta. Sitä oli samnaikaisesti myös oikeassa kämmenen syrjässä. 

Kävin viime viikolla äitini kanssa kirurgian poliklinikalla valittamassa hänen polvikipujansa. Äiti pyysi mukaansa "korvaksi ja muistiksi". Äidillä on oikea polvi leikattu kymmenen vuotta sitten ja sinne laitettu proteesi kuluman vuoksi. Nyt muutaman vuoden polvi ollut tosi kipee liikkuessa. Paikallaan ollessa ei koske. No otettiin sitten kuvia sieltä sun täältä ja todettiin kahden lääkärin voimin että irti se taitaa olla ja nyt ei auta muu kuin uusi proteesi laittaa.  Eihän siinä mitään mutta kuin ikää alkaa olla jo vuotta vaille 80 niin onhan se aika riskaabeli juttu kun on tuota muutakin vaivaa.  Kahden kuukauden kuluttua on sitten asia ajankohtainen. On tässä nyt sopivasti aikaa valmistautua apuvälineillä ja muilla järjsetelyillä. Eniten tässä pelottaa haavan paraneminen ynnä muut komplikaatiot.  Äitiä itseään huolestuttaa se miten kissa pärjää ja kuka sitä hoitaa sen ajan...