Niskavedon virittely pojan suuhun ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen oli kyllä tuskaa. Ensin laitoin tietysti sen värin päin ja sitten tuli pakokauhu etten saa sitä pois. Yritin olla siinä sitten aivan coolina ettei poika säikähtäisi mutta onneksi sen pois saannissa ei ollut ongelmia. Kiepsautin sen sitten toisinpäin ja alusta taas. Pojan takahampaat ovat jotakuinkin auran asennossa joten kehikon kiinnittäminen pienen pieniin putkiin on aika hankalaa mutta onnistuin lopulta. Kyyneleet vain valuivat pojan poskia pitkin - äänettömiä sellaisia. Kipua sen laitto ei tuottanut mutta kun poika on "pumpulia" niin pienikin tuntuminen tuntuu.
Sitten pojan saattelu sänkyyn ja rutiinit siellä. Ajattelin joutuvani käymään huoneessa monta kertaa mutta aamulla huomasin että kaikki olivat nukkuneet ilman keskeytyksiä herätyskellon soittoon asti. Sitten kehikko pois suusta ja sen pesu. Joel ei itse sitä vielä pois saanut enkä tiedä milloin oppii. Opettelua vaatii kyllä paljon. No, toivottavasti ennen tammikuuta kun lähden töihin vuorotteluvapaalta.
Kommentit