Maanantaina kävimme Vauhtipuistossa ja onneksi kävimme sillä se oli ainut päivä jolloin ei satanut ja oli jopa lämmin siinä kohdassa missä aurinko paistoi.
Tiistaina suunnistimme heti aamupalan syötyämme Oulun keskustaan. Vuokrasin pyörän Nallikarista vaikka matkaa sieltä keskustaan kertyi vain 4 kilometriä. Ja iltapäivällä isännän kotiuduttua työstä menimme Tietomaahan jossa saimme helposti kulumaan neljä tuntia ja se ei riittänytkään koska oli poistuttava klo 19 jolloin kyseinen paikka meni kiinni. Katsottavaa ja koettavaa oli mielin määrin ja mielenkiintoinen paikka jopa kahdeksan vuotiaalle pojallemme. Tieteiskuva Dinorauruksista oli mahtava katseltava koska se ikäänkuin imaisi mukaan jättiscreenille kun esitettiin. Kesto 40 min.
Keskiviikkona menimme Oulu Edeniin uimaan ja siellähän olisi viihtynyt vaikka koko päivän mutta nälkä ja väsymys alkoi vaivata meitä molempia.
Iltapäivällä sitten teimme retken lähiympäristöön.
Merivesi oli todella alhaalla kuten seuraavasta kuvasta voi päätellä.
Torstaina suunnistimme taas Oulun keskustaan koska aurinkoa ei edelleenkään ollut luvassa. Shoppaillessa saa ajan kulumaan ja rahat menemään mutta lomalla ei tule niin rahan menoa mietittyä vaan sen huomaa vasta sitten kun jälkeenpäin katsoo tilitietoja. Illalla vietimme aikaa sitten vielä yhdessä ruokaillen kylpylän ravintolassa. Oli jotenkin mukava tehdä niin koska koko viikon olimme kotipöperöitä nauttineet. ILLALLA PAISTOI AURINKO!!!!!
Takastulo matkalla päätimme tutustua Keskisen kyläkauppaan Töysässä ja siellä vielä tuli ostettua vaikka sun mitä kuten kortteihin pieniä juttuja.
Kotiintulo matkalla sattui "läheltä piti"- tilanne. Olen aina ihmetellyt sitä ettei miehelleni ole käynyt mitään kummempaa noilla työreissuilla mutta nyt se oli lähellä ja vielä perhettä mukana. Ajoimme suoraa tietä kunnes mies ryhtyi jotain piuhaa laittamaan paremmin ja tietysti käänsi rattia juuri samaan suuntaan ja sitten mentiin pitkin piennarta ojaan päin ja peräkärry mukana. Istuin takana ja suljin silmäni ja painuin vaistomaisesti matalaksi suojaten päätäni. Ehdin niinä muutamina sekunteina ajattelemaan jos vaikka mitä ja odotin milloin rysähtää. Mietin juuri sitä että milloin törmäämme ja mitä meille käy ja miksi juuri silloinkun me ollaan kyydissä. Mutta sitä törmäystä ei tullutkaan(Luojalle Kiitos!)vaan mies sai ihmeen kaupalla ohjattua auton takaisin tielle. Poika alkoi etupenkillä itkemään ja minä myös sillä niin paljon säikähdin tilannetta. Piti pysäyttää auto ja nousta siitä pois jotta tilanne rauhoittuisi. Auton konepeltiin tuli tieviitasta tietysti kolhua mutta se nyt on pientä kunhan me siitä selvittiin. Onnea oli matkassa sillä piennar oli siitä kohtaa melko loiva ja auto jaksoi 100 km vauhdissa takaisin sieltä nousta. Säikäytti todella!
Kommentit