Mies pakkasi eilen illalla laukkunsa ja aamulla suuntasi matkansa kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja Portugalia. Työmatkalle. Lennon piti lähteä puol kaksitoista mut kuinkas ollakkaan koneeseen tuli tekninen vika ja seuraava yritys on varttia yli yks. Onneks vika huomattiin ennen nousua...
Näihin työmatkoihin on totuttu. Yleensä ne ovat olleet kotimaassa mutta näitäkin on että ulkomaille tulee komennus. Tää on nyt kaks viikkoinen.
Lapsien ollessa pieniä olisin kyllä miestä perheeseen kaivannut monet kerrat. Useat itkut itkin väsymykseeni lapsien kanssa mutta psyykkisesti kestin vaikka vaikeeta välillä oli. Sympatioita sukulaisilta sain. No vahvuutta varmasti sain elämässä vastaan tuleviin vaikeuksiin ja myös suhtautuminen elämän kurjuuksiin ja koettelemuksin on varmasti muuttunut tuon myötä. Olen sitä mieltä että kaikista asioista ja hankaluuksista aina jotenkin selviää.
Nyt kun lapset (kaksi kolmesta) ovat jo kasvaneet aikuisuuden kynykselle arvosta sitä aikaa jota saan viettää ihan itseäni varten ja jopa nautin yksinäisyydestä joskus.

                                                 1439460.jpg