Tuli viime yö vietettyä autossa ja ajettua lähes 500 kilometriä.
 Poikani lähti viime torstai-iltana Ilosaari Rock-festivaaleille kavereidensa kanssa. Kerran sain pojalta viestin sieltä ja se oli perjantaina. Eiliseen iltaan mennessä pojasta ei kuulunut mitään eikä yhteyttä puhelimella vaikka kuinka yritin. Viesteihin ei kuulunut vastausta. Olin jo aikeissa soitella muutaman pojan äideille sillä niin huolissani olin. Elen illalla puoli kaksitoista soi puhelin vieraasta numerosta. Huokaisin helpotuksesta ja melkein itku tuli kun kuulin hänen äänensä. Mutta muutaman sanan vaihdettua alkoi 18-vuotias poikani itkeä valtoimenaan. Tuskin sain sanoista selvää. Rauhoittelin poikaa ja sitten selvisi että tyttö oli hänet jättänyt. Perjantaina oli kaikki kuulemma ollut hyvin mutta lauantaina kaikki olikin jo toisin. Poika sanoi että oli koko lauantai päivän yrittänyt tavoittaa tyttöä puhelimella ja etsinyt koko alueen mutta turhaan. Poika oli murheen murtama ja voimia vailla. Sanoi "ettei jaksa ja miksi hänelle aina käy näin". Olisi halunnut tytöltä jotain selityksiä miksei halua enää olla. No siinä sitten yritin lohdutella ja sanoin että menisi nukkumaan  tai juttelemaan jollekin kavereistaan tilanteesta. Sanoi ettei ne ymmärrä ja että ovat ihan erilaisa kuin hän. Heittävät vain läppää... Ja teltta on sellaisessa kunnossa ettei sinne voi mennä nukkumaan. Sanoi menevänsä jonkun autoon nukkumaan jos saa joltain avaimet... Oli tosi huolissani ja sanoin pojalle että tuun hakee...matkaa 230 km ja kello 23:30. Ei antanut lupaa tulla. Kysyi miksi tulisin. Sanoin, että olen huolissani ja etten puhelun jälkeen kuitenkaan enää saisi nukutuksi. Sanoin että välitän ja haluan auttaa. Ei antanut poika lupaa. "Mitä ne kaveritkin siitä ajattelee?" Sanoi että lopettaa puhelun ja menee etsimään tyttöä. Aloin itkemään. Puhelu katkesi. Olin aivan sekasin huolesta ja pelkäsin että poika voisi tehdä vaikka itkselleen jotakin.  Mutta sitten soi taas puhelin ja poikani sanoi että tuu hakee miut pois täältä! Niin lähdin ja löysin pojan pienen etsiskelyn ja tiedustelun jälkeen minulle viraasta kaupungista istumasta festifaalialueen lähistöllä katukivetykseltä monien satojen nuorien joukosta.  Olin niin onnellinen mutta väsynyt. Kotiin ajettiin aluksi itku nyyhkäyksien saattelemana mutta pian hiljaisuuden vallitessa. Poika nukahti. Ennen sitä sanoin että jutellaan huomenna.