Nyt alkoi sitten kolmannen pojan hampaiden oikomishoito. Esikoisen oikomishoito oli hyvin lyhytkestoinen: jotain kumilenkkejä sinne viriteltiin ylähampaasta alahampaaseen ja siinä se oli. Keskimmäisen pojan hampaita oiottiin kuusi vuota. Ensin niskavedolla monta vuotta ja sitten purentalaitteella jatkettiin. Ja kaikki tämä tapahtui hyvin huomaamattomasti yöllä. Vetolaite teki yöllä työtänsä suussa. Vaan onpa suussa tapahtunut muutosta entiseen suuntaan. Poika on nyt 17 v. ja tuskin haluaa mitään kiinteitä vetolaitteita suuhunsa enää vaikka ne hyvin huomaamattomia nykyään ovatkin.

Eilen alkoi kuopuksen kanssa tämä ruljanssi. Hän on 7-vuotias. Tänään sitten laitettiin ylätaka hampaisiin renkaat johon laite illalla kiinnitetään ennen nukkumaan menoa. Kyllä oli pojalla vähän hankala tunti hammaslääkärissä, kun itku oli hyvin herkässä. Huomasin, ettei koskaan tule sanoa lapselle ettei se koske yhtään kun ei varmasti tiedä.  Jokainen kuitenkin kokee kivun eritavalla ja jo pienimmätkin tuntemukset kivuksi.
Hyvin iloinen oli poika kuitenkin kun pois sieltä päästiin. Ja jälkikäteen käynti ei pojasta enää kauhealta tuntunut. Seuraava käynti on sitten tammikuussa.
Saapa nähdä miten meillä ensi yö menee, kun laite suussa pitäsi nukkua. Voipi olla huomenna hampaat arat koska vetoa on 600 gr verran nyt hampaisiin joihin laite on kiinnitetty. Tammikuussa veto sitten lisätään mutta sitten on jo asiaan totuttu.  Tuttua touhua minulle on mutta eipä pienelle pojalle.