...on meidän norjalainen metsäkissa. Laitan kuvan kunhan kerkiän. Tämä Mirrimme on perheemme toinen kissa edesmenneen Viirun jälkeen.  Viiru oli oman tiensä kulkija - ei juuri meistä välittänyt. Oli vain omissa oloissaan ja teki mitä halusi.  Ruokaa osasi pyytää ja muut ajat jotakuinkin nukkui.  Kehräsi kuin traktori.
Toista se on tämä Mirri. Tällä kissalla on todellinen luonne. Olemme kuin osa sen reviiriä ja lajitovereita. Minusta se ihan selvästi pitää kaikkein eniten ja kaipaa kun en ole kotona. Täytyy kyllä sanoa, että se on vähän koiramainen kissa. Tervehtii sanoinkuvaamattoman iloisesti kun kotiin palaan ja saattelee ovelle kun lähden. Myös aamulla se huomaa heräämiseni ja ryhtyy keskusteluun sänkyni alta. Kurahtaa ja odottaa samanlaista vastausta ja kun sen annan niin keskustelu jatkuu ties kuinka kauan. Keittiöön se tulee aamulla vasta sitten kun minä sinne menen. Muista ei väliä.
 Lemmikkkimme on myös kaikessa mukana mitä missäkin tapahtuu. Tietokoneruutu, hiiren kiinni saaminen ja näppäimillä kävely kuuluu myös sen harrastuksiin.Oikeastaan melkoinen kiusanhenki aika-ajoin.
 Näyttelyihin emme ole vielä osallistuneet mutta se on tähtäimessä tammikuussa Helsingissä. Nyt olen hankkinut jo kaikenlaista rekvisiittaa näyttelyä varten kun edullisesti eräästä muuttomyynistä eilen sain.Viime syyskuussa osallistuimme match show- kilpailuun ja sijoituimme hienosti jaetulle 2-3 sijalle. Olin Mirristämme hyvin ylpeä.